Heeiii! Pahoittelen kun tätä blogia ei oo päivitetty ikuisuuteen. Kiirettä on pitäny, ja sillon kun yritin ladata videoita, ne ei vaan latautunu joten turhauduin. :D
Nykykuulumisia voitte lukee linkistä:
jonne minä, Jenna, kirjoittelen usein kuulumisia ties mistäpäin maailmaa.
Australia ja Uusi-Seelanti oli molemmat uskomattomia.
Ihmiset, upeita
Maisemat, upeita
Kaikki toimi, kaikki oli ihanteellisesti järjestetty reppureissaajalle
Tavattiin lukemattomia yksin matkustajia, eikä niillä ollu hätiä mitiä. Jos harkitset Ausseihin lähtöö, ei kannata olla menemättä vaan sen takia että joutuis meneen yksin. Kyllä siä pärjää, varsinkin jos on persoonaltaan sellanen avoin ja uskaltaa puhua tuntemattomille ja tutustua esim hostellikavereihin.
Kuvia löytyy osoitteesta:
Ja videoita yritän JOSKUS saada JONNEKIN. Esim Youtubeen, jos se suostuis toimiin. :D
- - -
Paljon opittiin, paljon nähtiin. Upee matka, upeet ihmiset... Maailmaamullistava, elämää muuttava matka. Kaksi kuukautta me siellä pyörittiin, kaks pitkää mutta lyhyttä kuukautta. Niin paljon tapahtui.
Monet on kysyny, mikä on ollu parasta.
Mietin hetken. Päässäni pyörii verkkokalvoilleni piirtyneet maisemat sademetsistä ja luonnon rannoista, kielekkeistä, vuoristoista ja pikkukaupungeista. Mieleeni juolahtaa ne hetket, kun saavumme uuteen kaupunkiin ja uuteen hostelliin. Kaikki ne ihmiset, kaikki ne hetket... Miten voisin valita jonkun yhden parhaan? Mietin, mietin ja mietin, kunnes tajuan että vastaus on simppeli.
Ihmiset.
Ihmiset ne sen meidän matkan teki. Ihmiset ne meidän unohtumattomat hetket ja retket teki.
Mulle nousee vaan hymy huulille kun ajattelen niitä kaikkia tyyppejä joiden polut syystä tai toisesta tuli ja kohtas meidän. :) Saadaan olla onnekkaita Saanan kanssa, nyt jälkeenpäin kun miettii. Meillä ei ollut ketään huonoja ja hirveitä huonetovereita, jotka heittelee meidän vaatteita ikkunasta alas tai tekee jotain muuta outoa. Meillä oli onni matkassa. Onneksi. ;)
Äiti sano että "älä vaan luota ihmisiin", mä sanon että "hiliaaa! luotan jos haluan"
Ne on ihan tavallisia ihmisiä siäkin, ihan samanlaisia, samaa lihaa ja verta kuin Suomessakin. Paitsi että ne on paljon avoimempia, rohkeampia, ystävällisempiä ja uskaltaa kulkea omaa polkuaan, olla sellanen mitä itse haluaa. Suomessa jos yrität kävellä ja hymyillä (saatika moikkailla) ihmisille, suurin osa katsoo sua siten että mikä sua vaivaa. Mutta siellä... Kaikki on vaan toisin. Kaikki on vaan paremmin. Ruoho on todella vihreämpää aidan toisella puolella. Tai siis, sanoisinko, maailman toisella puolella.
Joten jos mietitte, menisikö vaiko enkö menis, mene ihmeessä! Mene ja lähde! Ota rinkka tai matkalaukku, aivan sama, mutta ota ja mene jos siltä tuntuu. Älä epäröi. It's gonna be worth it.
Kiitos kaikille lukijoille ja seuraajille, oli ilo jakaa meidän huikea matka teidän kanssa.
Hopefully we'll see you soon somewhere again! Byee!
Rakkain terkuin,
Jenna & Saana
Tässä viä kuvakooste kaikesta. :D
See ya later, alligator!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti